Kimmoke blogin kirjoittamiseen

Viime kuukausina olen miettinyt omaa rahankäyttöäni paljon. Tai olen kyllä miettinyt sitä usein viimeiset kymmenen vuotta, aina siitä asti kuin velkaa alkoi kertymään. Nyt mietinnöissäni on kuitenkin tapahtunut muutos. Aikaisemmin raha-asioiden miettimiseni painottui lähinnä ahdistukseen, kauhuun ja asian kieltämiseen. Kuten moni muukin velallinen (onpa oksettava sana), myös minä olen valvonut öitä ja miettinyt, mitä tapahtuu, jos en selviäkään veloistani. Mitä jos joku saa tietää, miten huonosti olen käyttänyt rahaa koko tämän ajan? Kaikki antamani lahjat ja tarjoamani baari-illat muuttuvat nöyryyttäviksi, jos ihmiset saavat tietää, että olen ylläpitänyt elintasoani velkarahalla. Menetän kunnioitukseni muiden silmissä enkä voi enää koskaan tehdä mitään kivaa. Nämä ovat siis olleet niitä öisiä pelkoajatuksiani. Niistä on selvitty hengittämällä, itkemällä ja kieltämällä koko asia. "Eihän minulla oikeasti ole mitään hätää rahan kanssa." "Velkasummanihan on naurettavan pieni, joten minun ei tarvitse muuttaa käytöksessäni mitään." "Vain heikot ihmiset eivät kestä velkataakkaa." "Kyllä tästä selvitään, kun aina ennenkin on selvitty."

 

Näitä lauseita itselleni hokemalla olen saanut itseni taas hetkeksi rauhoitettua. Ja viimeistä kohtaa lukuun ottamatta kaikki muuthan noista ovat asian kieltämistä ja puhtaasti itselle valehtelemista. Mutta kuten sanoin, ajatukseni raha-asioistani ovat muuttuneet viime kuukausien aikana. Olen alkanut ymmärtää, että mikäli haluan päästä tavoitteisiini (eli mm. ostaa sen ensimmäisen oman asunnon kolmikymppisenä), on minun pantava pikkuhiljaa hösseliksi. Se, että Asp-tilille kertyy kuukausittain 50 euroa kulutusluottojen kasvaessa huomattavasti kovemmalla tahdilla, ei varsinaisesti edistä tätä projektia. Olen lukenut viime viikkoina paljon säästämiseen ja velkojen lyhennykseen liittyviä blogeja ja alkanut uskoa, että jos nuokin pystyy, niin kyllä minäkin. Kyseessä ei kuitenkaan ole mikään pikkujuttu, koska rahankäyttöni on muututtava totaalisesti. Minun on opittava sanomaan ei asioille, joihin minulla ei ole varaa. Velat täytyy maksaa pois, jotta säästäminen voi alkaa.

 

Tällä hetkellä minulla on luottokorteilla velkaa 2x2000e. Sen lisäksi minulla on pankista kulutusluottoa noin 3000e. Kulutusluottoja yhteensä siis 7000e. Opintolainaa on reilu 20 0000e, mutta sen lyhennystä en ole vielä aloittanut, eikä se pienen koron takia stressaa minua ainakaan vielä. Mutta tuo 7000 euroa stressaa. Se estää minua tekemästä asioita, joita haluaisin ja ennen kaikkea se saa minut tuntemaan itseni epäonnistujaksi. Siksi aloitan nyt sen takaisin maksun ja asetan tavoitteeksi, että se on maksettu kokonaan pois tämän vuoden loppuun mennessä. Siis uuden vuoden aattona 2019. Uskon, että tämä blogi auttaa minua pysymään motivoituneena ja seuraamaan kulutustani. En ole vielä kovin haka näissä teknisissä ominaisuuksissa, mutta eiköhän nekin sieltä pikkuhiljaa tule. Haaveilen, että saisin rakennettua tuohon oikeaan laitaan palkin, josta näkyisi jäljellä oleva luotto ja sen pieneneminen. No pääasia, että blogi on ainakin alustavasti jo pystyssä :)

 

Tästä se tarina alkaa! :)